KE 1/2013, s. 30: Onnistuuko tuotekehitys tuurilla vai tiukalla ohjeistuksella?

Onko uusien ja menestyvien elintarviketuotteiden kehitys edelleenkin sattumankauppaa, vai voiko tuotekehitykseen tuoda uusia toimintatapoja menestyksen takeeksi?

Tätä kysymystä pohdimme, kun aloimme suunnitella Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuulunutta Snack & Pack -hanketta, jossa kehitimme katuruokailua Koepala-katukeittiökokonaisuuden avulla. Halusimme kyseenalaistaa tuotekehityksen totuttuja toimintatapoja ja miettiä katuruokakulttuurin uudistamista kaupunkiympäristössä. Päätimme esitellä katuruokailukokonaisuuden teemavuoden designtapahtumissa, joissa vielä kehitteillä oleva kokonaisuus tuotiin yleisön testattavaksi ja arvioitavaksi.

Tuotekehitys on yrityksen toiminnan ytimessä

Perinteisesti tuotekehitys on niin pienen kuin suurenkin yrityksen suurimpia ja tarkimmin vartioituja salaisuuksia. Elintarviketeollisuudessa pienen yrityksen toiminta voi perustua jopa kokonaisuudessaan yhteen ainoaan kaupallisesti hyödynnettävään keksintöön, tuotekehityksessä syntyneeseen innovaatioon.
Pienempiin toimijoihin verrattuna suuryrityksessä tuotekehitys on erilaisten tekijöiden hallintaa, hallittujen sattumien hyödyntämistä tiukasti määriteltyjen toimintatapojen, suunnitelmien ja aikataulujen puitteissa. Tuotekehitystä tehdään tietyn mallin ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan. Molemmissa tapauksissa tuotekehitys toimii kuitenkin yrityksen kantavana perustana.

Suomessa tuotekehitys hallitaan yrityksen koosta riippumatta prosessina, ja omien tuotteiden kehitys- ja tutkimustoimintaan suhtaudutaan usein hyvin intohimoisesti. Luumäeltä voi löytyä visio kotimaisesta ilmakuivatusta sianlihatuotteesta. Helsingin Punavuoressa toimivan leipomon tuotekehitystä ohjaa vahva näkemys uudistaa kotimaista leipomoalaa kansainvälisillä tuulahduksilla. Kaarinassa huippuluokan asiantuntemus marja-, vihannes- ja hedelmätäysmehujen valmistuksessa on johtanut omaleimaisen funktionaalisen elintarvikkeen syntyyn. Kuitenkin myös näissä yrityksissä tiedetään, että ideasta on vielä pitkä matka kaupalliseksi tuotteeksi ja monenlaisia haasteita riittää matkan varrella.

Suurimmat haasteet ideoinnissa ja kaupallistamisessa

Suomalaisittain suurimmat haasteet ovat tuotekehityksen ääripäissä: alussa ideointivaiheessa sekä lopussa uutuustuotetta kaupallistettaessa. Kaupallistamisessa mm. ruotsalaiset ovat huomattavasti suomalaisia elintarvikeyrityksiä edellä. Myynti- ja markkinointiosaaminen on Ruotsissa edelleen aivan toisella tasolla kuin Suomessa, varsinkin toimittaessa kansainvälisillä markkinoilla. Kaupallistamisen lisäksi Suomessa kiinnitetään liian vähän huomiota menetelmien ja tuotteiden immateriaalioikeuksien (IP-oikeuksien) hallintaan sekä ennakoivaan lähestymistapaan jo uutuustuotteita ideoitaessa.

Tuotekehityksen alkuvaiheessa on erityisen tärkeää kyetä haarukoimaan oman alan markkinoita sekä seurata alansa kilpailijoiden liikkeitä. Helpointa on lähteä hakemaan ideoita ulkomailta, vierailla messuilla, tutkia kilpailijoiden tuotteita ja seurata markkinoiden kehitystä. Pitkällä tähtäimellä voi kuitenkin olla vaarallista turvautua pelkästään olemassa oleviin ratkaisuihin. Suomalaisen elintarketeollisuuden perisynti on tarttua toimeen vasta silloin, kun on pakko: kun kilpailija on jo löytänyt avaimen menestykseen. Tietysti myös poikkeuksia löytyy.
Mikäli ei oteta riskejä, voi tuskin odottaa suuria mullistuksia menestyksenkään suhteen, mutta riskinoton lisäksi perusasioiden on oltava kunnossa. Yksi olennainen asia on tuotekonseptien kaupallistaminen, joka on jo pitkään ollut suomalaisten yritysten kompastuskivi.

Liikkeellä on monenlaisia harhaluuloja ja ennakkoasenteita. Usein ajatellaan, että koko prosessista selvitään omin voimin, eikä ulkopuolista osaamista olla valmiita käyttämään tai osata edes hakea. Yrityksen ulkopuolinen ammattitaito on kuitenkin monen menestyvän tuotteen taustalla. Uutuustuotteen kilpailuetu voi löytyä esimerkiksi yrityksen ulkopuolella hankitusta tieteellisestä tutkimuksesta tai pakkausmuotoilun asiantuntemuksesta.

Toisinaan vallalla on ajatus, että pelkkä huolellinen ja pitkäjänteinen kehitystyö riittää menestykseen. Pienenkin yrityksen markkinat voivat kuitenkin laajentua usein hyvin nopeastikin kansainvälisiksi, jolloin IP-oikeudet tulisi ymmärtää osana yrityksen liiketoimintastrategiaa. Yleensä vain suojatulla keksinnöllä on kaupallista arvoa yrityksen liiketoiminnassa. Olisikin tärkeää muistaa, että IP-oikeuksien hallinta on merkittävä osa tuotekehityksen kaupallistamisprosessissa. Suomessa näissä asioissa ollaan vielä kokemattomia.

Kokemuksen puute näkyy usein myös siinä, että kotimaisessa tuotekehityksessä ajatukset pyörivät liiaksi pelkän ydintuotteen ympärillä, kun maailmalla ymmärretään asian laajempi mittakaava. Olennaisena osana ovat niin pakkaus kuin koko palvelukokonaisuus, jonka tuote kuluttajalleen tarjoaa. Näiden tulisi kulkea mukana läpi koko tuotekehityksen.

Kuluttajat aidosti mukaan tuotekehitykseen

Tuotekehitys vaatii kattavaa yhteistyötä ja monipuolista osaamista, muuten ei kehitystyöltä voida odottaa kovinkaan paljoa. Tuotekehittäjät, suunnittelijat ja muotoilijat muodostavat yhteistyön tukijalan yhdistellessään eri alojen asiantuntemuksen konkreettiseen muotoon. Kaikkein tärkeintä tässä prosessissa on avoin kommunikaatio.

Kommunikaatiota tarvitaan tuotekehitystiimissä sisäisesti, mutta tuotekehityksen kannalta tärkeintä on luoda avoin yhteys ennen kaikkea tuotteen kuluttajiin. Kaikista palkitsevinta on vuorovaikutteisuus, jossa myös kuluttajat kokevat heidän palautteensa aidosti merkittäväksi.

Myös elintarviketeollisuudessa käytetään nykyään erilaisia toimintatapoja crowd sourcing -menetelmistä kuluttajapaneeleihin. Toimintamalleja voisi kuitenkin jalostaa vielä pitemmälle ja siirtyä laboratorioympäristöstä ja keinotekoisista testausjärjestelyistä aitojen kulutustilanteiden tarkasteluun. Tällä tavoin tuotekehityksessä päästään hyödyntämään aitoja kuluttajien kokemuksia mielikuvien, mallien ja arvioiden sijaan.

Surkuttelemme usein kotimaisen markkinamme rajallisuutta, mutta kotimarkkinamme voisivat toimia oivallisena testausalueena uusille, rajoja rikkoville tuotteille, mikäli kuluttajat saataisiin aktivoitua vahvemmin mukaan tuotekehitykseen jo sen alkuvaiheissa. Tuotekehitykseen tarvitaan mittaustulosten ja haastattelututkimusten lisäksi myös aitoja havaintoja oikeissa ympäristöissä.
Miksemme käyttäisi kotimarkkinoitamme ponnahduslautana uusille ideoille? Täytyykö meidän jatkossakin mennä tuotekehityksessä sieltä, mistä aita on matalin?

Janne Asikainen
bio- ja elintarviketekniikan insinööri
pakkausmuotoilija (AMK)
Pakkaussuunnittelutoimisto Koepala Design Studio
janne(at)koepala.com
www.koepala.com

**********************************

Suomalaista katuruokakulttuuria uudistamassa

Helsingin designpääkaupunkivuoden viralliseen ohjelmaan kuuluneessa Snack & Pack -hankkeessa toteutettiin Koepala-katukeittiökokonaisuus, jossa yleisö pääsi arvioimaan vielä kehitteillä olevaa katuruokakokonaisuutta ja vaikuttamaan sen jatkokehitykseen. Hankkeessa tarjottiin kaupunkilaisille tulevaisuuden katuruokaelämys sekä pyrittiin herättämään keskustelua muotoilusta, ekologisuudesta ja lähiruuasta vaihtoehtona kansainvälisille pikaruokakonsepteille.
Hankkeessa kehitettiin pikaruokamenu ruoka- ja pakkausmuotoilun keinoin. Lopputulos syntyi kolmen keittiömestarin, usean muotoilijan sekä elintarviketuotekehityksen ammattilaisten yhteistyönä. Asiantuntija-, materiaali- ja raaka-aineapua reseptien kehitykseen saatiin monilta yrityksiltä leipomosta mehuvalmistajiin.

Erityisen panoksen projektin suunnittelu- ja toteutusvaiheen antoi pakkausteollisuusyrityksien tuki. Mukana hanketta tukemassa olivat Metsä Board, Metsä Tissue SAGA-brändillä sekä Lamican ja Pyroll, jotka kaikki toimivat vahvasti elintarvikepakkausten ja pakkausmateriaalien alueella.

SAGA Ruoanlaittopaperia käytettiin ruoka-annosten valmistuksesta, säilytyksestä ja kypsennyksestä aina tarjoiluun asti. Metsä Boardin kartonkisessa tarjoiluastiassa korostui ekologinen ajattelu myös pakkauksen jatkokäyttömahdollisuuksien huomioimisena. Pakkaus toimi ruokailun jälkeen postikorttina, jonka postimaksu oli maksettu ennakolta kaikkialle maailmassa.

Kartonkipakkausten painatuksessa hyödynnettiin Pyrollin painoteknistä osaamista sekä viimeisintä digipainotekniikkaa. Lamicanin ekologinen kartonkitölkki puolestaan antoi mahdollisuuden yhdistää tarjoiltava juoma ja ruoka yhteen pakkaukseen. Koepala-katukeittiön tapahtumissa tarjotun tomaattimehun pakkaamisesta kartonkitölkkiin huolehti Bullberry Oy.

Koepala-katukeittiökonseptin kaupallista potentiaalia aletaan seuraavaksi selvittää tapahtumissa vierailleen yleisön palautteen ja tapahtumissa kerättyjen havaintojen perusteella. Saamamme palautteen perusteella kuluttajat ovat selvästi halukkaita osallistumaan tuotekehitykseen, jos vain annamme heille siihen mahdollisuuden.
Hankekokonaisuuden jatkokehittämistä varten etsitään tällä hetkellä sekä julkista rahoitusta että yksityisiä rahoittajia. Tavoitteena on tarjota kuluttajille uusia katuruokaelämyksiä jo ensi kesänä.