KE 1/2013, s. 18: Nyt on suomalaisen ruuan aika!

Kansanedustaja Anne Kalmarin kokoaman ruokaryhmän tavoitteena on säilyttää ruuantuotanto Suomessa ja taata, että julkiset ruokahankinnat pohjautuvat kotimaisiin tuotteisiin ja lähiruokaan.

Kalmarin mukaan lähiruoka on ensisijaisesti lähialueen ruokaa, jonka tuottaja tunnetaan. Toissijaisesti lähiruoka on kotimaassa tuotettua ruokaa.

? On idioottimaista kuskata maitoa, lihaa tai viljaa maasta toiseen, jos sitä on kotimaasta saatavilla. Myös katkarapuja, seitä ja riisiä voidaan korvata kotimaisilla elintarvikkeilla. Haluamme, että julkiset ruokahankinnat tehdään vähintään 95-prosenttisesti Suomesta ja omassa maakunnassa tuotetun ruuan osuus nousee jopa 50 prosenttiin, Anne Kalmari tarkentaa.

Koko elintarvikeketju työllistää Suomessa edelleen noin 300 000 ihmistä: 12 prosenttia työllisestä työvoimasta. Alan tuotannon bruttoarvo on 11,3 miljardia euroa.

? Kun noin 40 prosenttia siitä on erilaisia veroja, niiden osuus on noin neljä miljardia euroa, Anne Kalmari muistuttaa.

Julkisiin hankintoihin voi vaikuttaa

Ruuantuotanto säteilee elinvoimaa maakuntiin ja kuntiin. Ruokaryhmän mielestä jonkun kunnanvaltuutetun tai valtuustoryhmän pitää tehdä valtuustoaloite lähellä tuotetun ruuan käytön lisäämisestä julkisissa hankinnoissa ja huolehtia, että sen taakse lähtee yli puolet valtuustosta.

? Kunnan elintarvikehankintastrategialla voidaan toteuttaa kestäviä ruokahankintoja ja suosia suomalaista, lähellä tuotettua ja luomua. Ruokaryhmällä on valmiina vetoomuskirje, jossa on perustelut läheltä tulevan ruuan suosimiseksi sekä valtuustoaloitepohja, joka johti toimenpiteisiin esimerkiksi omassa kotikunnassani Kivijärvellä, Anne Kalmari selvittää.

Hän tähdentää, että julkisia hankintoja pystyy kilpailuttamiin niin, että kunta voi ostaa myös lähiruokaa.

? Jos halutaan ostaa kotimaisia marjoja, tarjouspyynnöissä voi olla ehto, että ne ovat käyttökelpoisia kuumentamatta. Leipätarjoukseen voi liittyä tuoreusehto ja perunatarjoukseen ehto, mikä aika saa kulua kuorimisesta tilaukseen saamiseen. Lihaostojen ehtoja voi olla, ettei sen tuottamisessa ole käytetty hormonaalisia kasvunedistäjiä, Kalmari opastaa.

Kauppatavat ovat muuttumassa

Ruokaryhmäläiset kaipaavat potkua myös maakunnallisiin suoramyyntikeskuksiin.
? Suomessakin osataan, jos on kanavia. Lähiruuan ja kotimaisen ruuan kysyntä on nyt päällä: nyt pitää toimia, Kalmari hoputtaa.

Hän uskoo, että ruuan hankintatavat muuttuvat. Nousussa ovat muun muassa ruokapiirit ja nettimyynti. Kalmarin suosikkeja ovat suoramyyntitorit, joista hyvä esimerkki on Heinolan Heila. Suoramyyntikeskus pitäisi saada liikenteen solmukohtiin kautta maan.

? Yksinkertaisinta olisi, jos lähikaupat ja isot marketit kokoaisivat maakunnan makujen ja suomalaisen ruuan osastoja. Vähintä olisi, että ne olisi merkitty selkeästi hyllyihin, eikä alkuperää olisi peitelty. Jos näin ei toimita, kauppa tullaan ohittamaan lähiruuan jakeluportaana yhä useammin, Kalmari arvioi.

Hän sanoo, että jos kaupat eivät taivu, syntyy toisenlaisia myyntitapoja: suora- ja lähiruokakeskuksia, nettiruokakauppoja, ruokapiirejä, ruokaosuuskuntien myymälöitä jne. Hyvä esimerkki helposti netin kautta toimivasta ruokapiiristä on JAPA ry Jyväskylässä.

Suomalainen kuluttaja on etuoikeutettu

Anne Kalmarin mielestä suomalainen kuluttaja on etuoikeutettu, koska kotimainen ruoka on turvallista ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapa luontolähtöinen. Siitä huolimatta eurooppalaisetkaan ruokaskandaalit eivät ole hyödyttäneet suomalaista elintarvikkeiden laatuketjua.

? Emme ole onnistuneet kertomaan suomalaisesta ruuan laatuketjusta kuluttajille ja siitä, että hyvästä kannattaa maksaa. Jos elintarvike on liian halpa, on riistetty luontoa, eläimiä tai ihmisiä, Kalmari vakuuttaa.

Hänen mukaansa suomalaisen ruokaketjun tulisi olla ylpeä elintarvikkeiden turvallisuudesta. Suomessa on tehty ja tehdään paljon työtä sen eteen, että kuluttajat voivat luottavaisin mielin käyttää kotimaisia tuotteita.

? Turvallisuus lähtee jo tiloilta, jotka tuottavat raaka-aineita jatkojalostukseen. Elintarviketoimijat pitävät laadun. Kun käyttää suomalaisia elintarvikkeita, ei pääsääntöisesti tarvitse pelätä salmonellaa, kolia, eheciä eikä muitakaan taudinaiheuttajia, Kalmari muistuttaa.

Hänen mielestään suomalaisesta tuotantotavasta kannattaa pitää kiinni. Suomessa ei käytetä glyfosaattia viljojen pakkotuleennuttamiseen eli pystyyn kuivattamiseen, vaan kuivataan vilja kuivureissa. Perunaa ei säteilytetä, vaan säilötään kylmässä. Suomessa käytetään vähemmän kasvinsuojeluaineita hehtaaria kohti kuin muualla Euroopassa.
? Opiskeluharjoittelutilallani Ranskassa pellot ruiskutettiin 4?7 kertaa vuodessa, eikä meillä tulisi kuuloonkaan kohdella tuotantoeläimiä kuten Belgiassa, missä vierailin Belgian sinisen tuotantoyksikössä. Rotu ei voi poikia luonnollisesti, koska se on jalostettu lihasmassakimpuksi. Kun vasikat on keisarinleikattu, ne saavat antibioottiannoksen ternimaidon sijaan. Kun emoa ei lypsetä, sen hormonitoiminta mahdollistaa tiineeksi tulemisen ja vasikoinnin jo kymmenen kuukauden päästä, Kalmari kertoo kokemuksistaan.

Pirjo Huhtakangas

****************************************

Maatilalta yliopistoon ja eduskuntaan

Anne Kalmarin tietä keskisuomalaiselta maatilalta eduskuntaan on sävyttänyt ruokalähettilään työ.

? Tulen piskuiselta maatilalta, perheestä, jossa ruokaa arvostettiin. Kun sain kiertää sekä yliopiston harjoitteluaikana että MTK:n maaseutunuorten puheenjohtajana eurooppalaisia maatiloja, vakuutuin siitä, että eläimiä ja ympäristöä kunnioittava ja perheviljelmiin pohjautuva tuotantotapamme kannattaa säilyttää, Kalmari painottaa.
Hän muistuttaa, ettei elintarvikkeiden turvallisuus ole itsestäänselvyys, vaan koko ketjun osaajien, taitavien käsiparien ja pitkäjänteisen laatutyön tulos. Vuonna 1991 maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi valmistunut Kalmari teki pro gradu -työnsä vehnän leipoutuvuusominaisuuksista Englannissa.

? Opiskelu on auttanut ymmärtämään kokonaisuuksia ja luonnon lainalaisuuksia. Kannattaa muistaa, että maata ei valmisteta lisää ja luonnon kantokyky asettaa rajat kasvulle. Ruuan omavaraisuudesta on syytä pitää kiinni, kun maailmaan syntyy joka viikko pääkaupunkiseudun väkimäärän verran uusia suita ruokittavaksi, Kalmari sanoo.

Hän toivoo, että suomalaisilla lapsilla on mahdollisuus syödä puhdasta ja turvallista ruokaa jatkossakin globaalista kilpailusta huolimatta.

? Valitsemalla suomalaista ruokaa kuluttaja auttaa myös työn säilymistä suomalaisten elintarviketyöntekijöiden taitavissa käsissä, Kalmari toteaa.
Hän on ollut kansanedustajana vuodesta 2007 lähtien ja maidontuottajayrittäjä vuodesta 1991 alkaen. Kotona Kivijärvellä on 37 lehmän parsinavetta, jota hoitaa Kalmarin puoliso yhdessä palkatun työntekijän kanssa. Harrastuksena tilalla on lihakarjaa: Ylämaan nautoja.

? Normaalin elintarvikeketjun kautta tuottajahinta on 2,20?3 euroa kilolta. Reitti pienteurastamon kautta paikalliseen, lähiruokaa myyvään ruokakauppaan antaa tuplahinnan normaaliketjuun verrattuna, Kalmari kertoo.

********************************************************

Ruokaryhmän jäsenet

Ruokaryhmään kuuluvat keittiömestari Heikki Ahopelto, kansanedustaja Anne Kalmari, tutkimuskoordinaattori Sari Iivonen (Ruralia-instituutti), hankepäällikkö Irma Ikäheimo (EkoCentria), maalaislääkäri Tapani Kiminkinen, kokki, ruokakirjailija Jaakko Kolmonen, puheenjohtaja Raili Koroma (Suomen Gastronominen Seura), toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi (Ruokatieto yhdistys), puheenjohtaja Ulla Liukkonen (Suomen Keittiömestarit ry), puheenjohtaja Kaisu Merilä (Utajärven maa- ja kotitalousnaiset), toiminnanjohtaja Liisa Niilola (Maa- ja kotitalousnaiset ry), toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä (Martat), tutkija Jaakko Nuutila, toimitusjohtaja Tuulia Pelli (Lahden Ateria), projektipäällikkö Leena Pölkki (Pro ruokakulttuuri -hanke), projektipäällikkö Ville Relander (Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategia), toimitusjohtaja Pekka Rusila (Suomen luomupekka), koordinaattori Anna Sarkkinen (lähiruokapiiri JAPA ry), ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi (MTK), projektipäällikkö Päivi Töyli (Aitoja makuja II -hanke), koordinaattori Heidi Valtari (Ruoka-Suomi-teemaryhmä) ja lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen.

Kotimaisen ruuan asiaa kannattelee myös eduskunnan lähiruokakerho, johon kuuluu kymmeniä kansanedustajia.