KE 2/2018, teema, Bio-alkuiset termit sekoittuvat toisiinsa

Teksti:
Hanna Koivula, yliopistonlehtori (Pakkausteknologia), Elintarvike- ja Ravitsemustieteiden osasto, Helsingin yliopisto

Biopakkauksia koskevia kysymyksiä nousee esiin yliopistoluennolla ja kahvipöydässä, ja toimittajat tivaavat niiden merkitystä. Kaikissa eri muodoissaan kysymys on siitä, millaisia materiaalivalintoja ihmisten pitäisi tehdä nyt ja tulevaisuudessa niin tuottajina kuin kuluttajina.
Usein toiveena on, että voitaisiin perinteisen muovin sijaan ryhtyä käyttämään biomuovia. Minulla ei ole suoraan antaa helppoa vastausta kenellekään, vaan vastakysymyksiä. Millainen nykyinen pakkauksesi on? Millaiset suojaominaisuudet tuotteesi tarvitsee? Miten nykyinen pakkaus kierrätetään tai hyötykäytetään? Mitä tarkoitat biolla?
Kaikilla pakkausmateriaaleilla, muoveilla, lasilla, alumiinilla ja kartongilla ja niiden yhdistelmillä, on hyvät ja huonot puolensa. Pakkauksen tehtävänä on suojella tuotetta. Nämä pakkausmateriaalit toteuttavat tätä tehtävää kukin omalla tavallaan. Moninaiset tekijät vaikuttavat elintarvikkeen pakkausmateriaalin valintaan. Kokonaisuutta tarkastellessa joku materiaali nousee toisia paremmaksi vaihtoehdoksi tietylle pakattavalle tuotteelle.
Viimeaikainen keskustelu lehdistössä, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä on vilissyt sanoja biomuovi ja biohajoava. Pohditaan moneen suuntaan, mikä niissä on hyvää ja mikä pahaa. Mutta näissäkin keskusteluissa termit menevät helposti sekaisin. Puhutaan biohajoavasta, kun tarkoitetaan kompostoituvaa, tai sekoitetaan biopohjainen muovi biohajoavaan.

Kaikki biohajoava ei kompostoidu
Bio-etuliite voidaan yhdistää muoviin joko raaka-ainepohjalta tai hajoavuuden kannalta, kuten nelikenttä kuvassa 1. näyttää. Parhaassa tapauksessa nämä kaksi bio-etuliitettä yhdistyvät: materiaalina käytetään biopohjaista raaka-ainetta, ja siitä valmistettu tuote biohajoaa tai kompostoituu. Fossiilisista raaka-aineista valmistettujen, perinteisten muovien rinnalle löytyy myös öljypohjaisia, biohajoavia muoveja. Biopohjaiset muovit eivät välttämättä ole kuitenkaan biohajoavia.
Kuvassa 2 on esitetty ne vaihtoehdot, jotka ovat tällä hetkellä olemassa erilaisten materiaalien elinkaaren toisessa päässä. Puhtaan, yhdestä materiaalista valmistetun muovituotteen voi kierrättää. Siitä valmistetaan kierrätysprosessissa uusiomuovia ja sitä kautta uusia muoviesineitä, jotka kestävät aikaa.
Muovin kierrättäminen näin tukee muun muassa EU:n asettamia kiertotaloustavoitteita. Kierrätyksestä erotellut ja sekajätteessä olevat monikerrosmuovit, joita ei voida erotella toisistaan, päätyvät poltettavaksi. Niistä vapautuva energia otetaan käyttöön esimerkiksi lämmityksessä.
Kompostoituvat materiaalit voi laittaa biojätteeseen, josta ne päätyvät teolliseen kompostointiin. Myös kotikompostissa tällaiset materiaalit hajoavat, mutta siihen voi kulua jonkin verran kauemmin aikaa, koska kotioloissa prosessia ei välttämättä säädellä yhtä tarkasti.
Kaikki biohajoava materiaali ei ole kompostoituvaa. Biohajoava materiaali voi esimerkiksi hajota hitaammin, kuin mitä kompostointistandardit edellyttävät. Jopa eräät kasvit tai niiden osat käyttäytyvät näin. Nämä biohajoavat materiaalit voivat olla haasteellisia jatkokäsittelyn kannalta. Ne saattavat haitata prosesseja sekä teollisessa kompostoinnissa että päätyessään keräysmuovin sekaan. Tällaiselle biohajoavalle muoville sopivin loppukäsittelyvaihtoehto on tällä hetkellä polttaminen, jolloin tuotteeseen sitoutunut energia voidaan ottaa talteen. Tulevaisuudessa tilanne voi tietenkin muuttua biohajoavien materiaalien yleistyessä ja kierrätysmenetelmien kehittyessä.

Viestintä ja koulutus avainasemassa
Miten kuluttaja tai materiaalinhankkija sitten tekee tässä kuviossa sen parhaan valinnan ja löytää mahdollisimman hyvin toimivan materiaalin, joka olisi ekologinen ja helposti kierrätettävä?
Yhtenä ratkaisuna tai ainakin ratkaisun osana on pyrkiä yhdenmukaistamaan viestintää materiaaleista ja niiden oikeasta loppukäytöstä. Tilanne voisi helpottua, jos johdonmukaisesti koko tuotantoketjussa kuluttajalle saakka puhuttaisiin kompostoituvista tuotteista kompostoituvina ja käytettäisiin biomuovin sijasta termejä biopohjainen tai biohajoava muovi
Esimerkiksi European Bioplastics -yhdistys on koonnut oppaan termistön johdonmukaista ja säännöksiä noudattavaa viestintää varten1. Viestintä on koulutuksen kanssa tärkeimpiä keinoja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Tarvitaan oikeanlaista asennetta suhteessa kuluttamiseen, kulutusvalintoihin ja siihen, miten kantaa vastuunsa kierrätyksestä. Yritetään yhdessä kommunikoida materiaaleista ja kierrättämisestä vastuullisesti ja johdonmukaisesti, jotta kaikkien olisi helpompi tehdä hyviä valintoja.

1 http://docs.european-bioplastics.org/publications/EUBP_Environmental_communications_guide.pdf

******************************
Termit tutuiksi

Kompostoituminen on nopeutettua ja hallittua biohajoamista, joka tapahtuu tarkkaan määritetyissä olosuhteissa ja ajassa. Kompostissa muodostuu käyttökelpoista humusta. Kompostoituva materiaali täyttää kaikki standardien EN 13432, ISO 18606 ja/tai ASTM D6400 asettamat vaatimukset.
Biohajoamisprosessissa materiaali muuttuu luonnon pieneliöiden toiminnan avustuksella yksinkertaisiksi aineiksi kuten vedeksi, hiilidioksidiksi, metaaniksi, biomassaksi ja mineraalisuoloiksi. Biohajoamista tapahtuu kaikenlaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa, ja siihen kuluvaa aikaa ei ole tarkkaan määritetty.
Oxo-biohajoava muovi on perinteinen muovi (mm. PE, PP), joka on muokattu biohajoavaksi lisäaineen avulla. Lisäaine aktivoituu UV-säteilyn tai lämmön avulla ja mahdollistaa hajoamisprosessin. Muovi hajoaa hyvin pieniksi osasiksi. Tällä hetkellä ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että hajoaminen olisi täydellistä. Näitä muoveja voidaan pienissä määrin kierrättää muovinkierrätyksessä, mutta suuressa mittakaavassa ne voivat ehkä heikentää kierrätysmuovin laatua. EU:n asiantuntijapaneeli2 on tämän vuoden alussa ilmestyneessä raportissaan suositellut tällaisten muovien käytön rajoittamista.

2 http://ec.europa.eu/environment/circular-economy/pdf/oxo-plastics.pdf