KE 2/2013, s. 40: Kalastus on Suomessa vastuullisuutta

Merellä uurastava ammattikalastaja pitää huolta siitä, että kalatiskeihin saadaan tuoretta kotimaista luonnonkalaa, terveellistä ruokaa, jonka käyttöä tulisi lisätä. Kalastaessaan ammattikalastaja myös ylläpitää ympäristön ja kalakantojen hyvää tilaa. Samaan aikaan maissa käydään välillä kiivastakin julkista keskustelua ammattikalastuksen kestävyydestä. Mistä siis on oikein kysymys?

Ympäristöjärjestö WWF:n vuoden 2012 alussa julkaisema Meren herkkuja ? kuluttajan kalaopas sai suomalaisen kalakaupan koko lailla sekaisin. WWF merkitsi muun muassa vaellussiian ja Itämeren villilohen liikennevaloista tutulla punaisella valolla, eli niiden syöntiä tulisi välttää.

Suositukset hyydyttivät käytännössä kokonaan kotimaisen villin siian ja lohen kaupan. Koska vaellussiikaa on silmämääräisesti mahdoton erottaa muista kalastusta kestävistä siikalajeista, moni kauppias lopetti kaiken luonnonsiian ostamisen. Samoin kalastajien rysiin uineet lohet jäivät monella myymättä, vaikka ne oli kalastettu laillisesta kiintiöstä.

WWF:n suositukset herättivät julkisuudessa vilkasta keskustelua suomalaisen kalastuksen vastuullisuudesta. Onko kalastus uhka kalakannoille? Voiko kauppias ottaa uhanalaisia kalalajeja myyntiin, ja mikä on kuluttajan vastuu?

Missä on keskustelua, siellä on myös vastakkainasettelua. Syypääksi ongelmiin nähdään joko ammattikalastusta ahdinkoon ajavat luonnonsuojelijat tai kalakantoja uhkaavat kalastajat. Todellisuudessa siian ja lohen ongelmien takaa löytyvät ihmisen aiheuttamat ympäristömuutokset, joiden vuoksi vaelluskalat eivät pääse enää kunnolla lisääntymään luontaisilla lisääntymisalueillaan. Sillä on vääjäämätön seuraus: kanta supistuu ja muuttuu lopulta uhanalaiseksi, kalastettiin tai ei.

Ammattikalastus kestävää kalastusta

Kalastajien on ollut vaikea hyväksyä WWF:n suosituksia, sillä ammattimaisen kalastuksen uhanalaisiin kalalajeihin kohdistama pyyntipaine on pieni. Itämereen istutetaan vuosittain 18 miljoonaa siikaa ja kaksi miljoonaa lohta. Kalastajien pyydyksiin tästä jää vain murto-osa.

Ammattikalastajat näkevät, että huomattavasti enemmän kalaa katoaa hylkeiden ja merimetsojen ravinnoksi. Rannikon lähellä tapahtuva ammattimainen kalastus on niin kutsuttua pienimuotoista rannikkokalastusta, mikä tapahtuu pienillä aluksilla. Pyyntivälineenä käytetään verkkoa, rysää tai ponttonirysää, jotka pyytävät kalaa valikoiden, hyvin kestävästi.

Kalastajat ovat usein myös kalavesien omistajia ja kalakantojen hyvä hoitaminen on ennen kaikkea kalastajan etu. Ympäristöolosuhteiden muuttumiselle kalastajakaan ei voi mitään.

Avomerellä tapahtuva kalastus, silakan, kilohailin ja turskan troolikalastus, on puolestaan erittäin tarkkaan säädeltyä ja valvottua. Kullekin kalalajille on tieteellisen neuvonannon pohjalta vuosittain määritellyt kalastuskiintiöt, joita valvotaan ilmoitusmenettelyin ja kiintiön täytyttyä kalastus päättyy. Kiintiöt on määritelty siten, että kunkin lajin kanta kestää kiintiön mukaisen kalastuksen.

Kalastajan tieto on arvokasta

Kalakantojen tilaa seurataan jatkuvasti. Sekä viranomaisten asettamat pyyntirajoitukset että WWF:n suositukset perustuvat tutkijoiden tekemiin tieteellisiin arvioihin kalakantojen tilasta. Nämä taas perustuvat paljolti ammattikalastuksen saalistietoihin. Ammattikalastusta esimerkiksi lohen osalta on voimakkaasti rajoitettu, mikä luonnollisesti johtaa pienempiin saalismääriin, mutta ei välttämättä kerro kalakannan tilasta.

Kalastajat siis toimivat tärkeässä roolissa myös tiedon tuottajana niin ympäristön kuin kalakantojenkin tilasta. He ovat huolissaan siitä, mistä saamme tietoa kalakantojen todellisesta tilasta, jos ammattikalastajat eivät saa tai voi enää kalastaa. Monet kalastajat näkevätkin, että suojelussa pitäisi keskittyä nykyistä enemmän kalojen lisääntymisalueiden säilyttämiseen kuin kalastuksen rajoittamiseen.

Kuluttajien toiveet ohjaavat

Pro Kala teetti syyskuussa 2012 kuluttajakyselyn Kala suomalaisten ruokapöydässä. Sen mukaan 93 prosenttia suomalaisista syö kalaa ja 97 prosenttia vastaajista mieltää kalan terveelliseksi ruuaksi, jonka kulutusta halutaan lisätä.

Kalaa haluaisi syödä nykyistä enemmän 81 prosenttia kuluttajista. Erityisesti kotimaisen kalan kulutuksen uskotaan kasvavan. Kasvavaan kysyntään vastaaminen on kalatoimialalle jatkuva haaste ja vaatii koko kalaelintarvikkeen tuotantoketjun tiivistä yhteistyötä. Kotimaisen raaka-aineen saatavuus vaihtelee sesonkien mukaan, minkä vuoksi tuontikalalla on merkittävä rooli suomalaisten kalankulutuksessa.

Kuluttajien toiveet ja tarpeet ohjaavat kalatuotevalikoiman kehitystä. Kestävästi tuotettua, kasvatettua ja kalastettua kalaa tarvitaan siis tulevaisuudessa yhä enemmän.

Katriina Partanen
toiminnanjohtaja
Pro Kala ry