KE 3/2013, s. 22: Huolena huomisen kotimaisuus

Suomen elintarviketeollisuus voi nostaa kilpailukykyään modernin teknologian avulla. Parannukset kohdistuvat ydintoimintaan eli valmistukseen. Suomessa ei ole harvinaista, että tuotteen lakisääteiset tiedot syötetään laitteisiin käsin jokaisen tuotevaihdon yhteydessä. Reklamaatiotilanteessa raaka-aineiden alkuperän selvittäminen paperitulosteista ja lukuisista taulukoista voi kestää päiviä, kuten viimeisimmässä hevosenlihaskandaalissa saimme todeta.

Vertailun vuoksi hollantilaisten Campina: jokainen kuluttaja voi käydä tarkistamassa maitotuotteiden alkuperätiedot kätevästi nettiselaimella tuotteesta löytyvän tunnuksen avulla. Tuotteiden jäljitettävyys luo luottamuksen tuotteisiin ja yritykseen. Se muuttaa tuntemattoman maitotölkin yksilölliseksi ja luotettavaksi tuotteeksi, jolla on oma tarinansa. Tässä tapauksessa jäljitettävyyden mahdollistava ratkaisu on liiketoiminnan strateginen työkalu.

Samalla tavalla automaattinen laaduntarkastus, tuotantotehokkuuden mittaaminen, tuotekatelaskennan työkalut ja tuotannon raportointi ovat työkaluja liiketoiminnan johtamisessa. Ne ovat investointeja, joille on vaikea laskea päiväntarkkaa takaisinmaksuaikaa. Toisaalta ne mahdollistavat nopean ja läpinäkyvän toimitusketjun, laadukkaat tuotteet sekä nopeat muutokset kuormituksen optimoinnissa.

Valmistus IT kuntoon

Valmistus ja sen johtaminen ovat elintarvikkeita tuottavan yrityksen ydinosaamista. Valmis tuote on se, josta asiakas maksaa ja johon kaikki yrityksen kulut lopulta kohdistuvat. Siitä huolimatta juuri valmistukseen liittyvän informaatioteknologian käytössä on suomalaisissa yrityksissä eniten parannettavaa.

Harva voisi enää kuvitella, että matkalaskut täytettäisiin mustekynällä paperille tai henkilöstöosasto vastaanottaisi työhakemukset postin kautta. Talousosasto olisi kauhuissaan, jos kirjanpito perustuisi satojen Excel-taulukoiden varaan ja varastohenkilöstön päivät kuluisivat varastosaldoja täsmätessä taulukkolaskennan avulla.

Tämä on kuitenkin arkipäivää tuotannossa. Suurin osa hienokuormituksesta tehdään edelleen taulukoilla. Tuotantotilaukset ja reseptit kulkevat tuotantoon paperilla. Tuotannon jäljitettävyys-, tehokkuus- ja toteumatiedot jäävät nekin paperille tai syötetään käsin viiveellä järjestelmään. Tuotetietojen oikeellisuus on kiinni siitä, tuleeko yksittäiselle laitteelle syöttäneeksi oikean koodin kaiken kiireen keskellä. On luonnollista, että virheitä sattuu ja ne heijastuvat tuotteiden kustannuksiin sekä asiakastyytyväisyyteen.

Keinoja löytyy

Hyvä uutinen on se, että Suomessa on valtava määrä osaamista, jonka avulla tämä osa yritysten liiketoiminnasta saadaan kuntoon. Samalla saamme korjattua kuluttajien luottamuksen suomalaisiin elintarvikkeisiin. Se vaatii valmistavan teollisuuden yrityksiltämme halua arvioida investointien hyötyjä kvartaalia pidemmällä aikavälillä – ja toisaalta teknologiatoimittajilta kanttia palvella asiakkaitaan kustannustehokkaimmilla ratkaisuillaan.

Myös kuluttajan tulee osata vaatia kotimaisia, eettisiä ja läpinäkyvästi valmistettuja tuotteita. Näin meillä on mahdollisuus nauttia hyvillä mielin kotimaisista, laadukkaista ja huokeista elintarvikkeista myös tulevaisuudessa.

Valinnan paikka

Maataloustilastojen mukaan Suomessa on lähes 60 000 maatilaa, jotka käyttävät hyödyksi 2,3 miljoonaa hehtaaria maata. Vajaan 20 vuoden aikana maatilojen määrä on lähes puolittunut. Samalla elintarvikkeiden kysyntä kasvaa. Vuonna 2012 Suomessa tuotettiin 382 miljoonaa kiloa lihaa, 76 miljoonaa kiloa enemmän kuin vuonna 2005. Maataloustuotteet sekä niistä jatkojalostetut elintarvikkeet tarjoavat tuotanto- ja toimitusketjun varrella elannon merkittävälle osalle suomalaisia.

Maatalouden tulevaisuus Suomessa ei näytä hyvälle. Kuluttaja ei vaikuta tällä hetkellä ymmärtävän kotimaisen tuotannon arvoa. Tämä näkyy jatkuvasti kasvavana tuontina. Tullin mukaan sian, naudan ja siipikarjan tuonti lisääntyi vuosien 2011 ja 2012 välillä yhteensä 8,2 miljoonaa kiloa eli 25 prosenttia.
Onneksi lihan kulutus on kasvanut, ja kasvaneesta tuonnista huolimatta suomalaiset tuottajahinnat nousivat viime vuonna reilun kymmenyksen. Jos kuluttajat siirtyvät tulevaisuudessa voimakkaammin käyttämään halpaa tuontilihaa, voi tuottajahintoihin kohdistua laskupaineita. Edessä on valintoja. Syömmekö Suomessa tulevaisuudessa ulkolaista, halvalla tuotettua ruokaa, vai pyrimmekö pitämään myös suomalaisen hyvälaatuisen lähiruuan haluttavana ja kustannustehokkaana vaihtoehtona kuluttajille?

MTT:n mukaan vuonna 2011 sianlihan kuluttajahinnasta tuottajalle jäi noin 20 prosenttia. Arvonlisäveron jälkeen kaupan ja teollisuuden osuudeksi jää 68,5 prosenttia. Pienestä 20 prosentin tuottajaosuudesta on enää vaikea tinkiä. Paljon jää siis kaupan ja elintarviketeollisuuden harteille. Kuluttajien valinnat ja halu maksaa suomalaisuudesta merkitsevät paljon.

Kuluttajien käyttäytymistä on kuitenkin lopulta vaikea ohjailla muuten, kuin tarjoamalla oikeanlaisia tuotteita sopivasti hinnoiteltuna. Vastuu haluttavasta tarjonnasta ja kustannustehokkaasta tuotannosta jää teollisuudelle. Siinä meillä on nyt mahdollisuus kehittyä!

Antti Varis
kehitysjohtaja
Oy Delta-Enterprise Ltd
antti.varis(at)d-e.fi