8 Lihavuus yleistyy suomalaisilla ja tutkimusaiheena

Lihavuus on epidemian lailla yleistynyt maailmanlaajuinen ongelma. Suomessa lihavuus on yleistynyt viime vuosisadan lopulla erityisesti työikäisillä miehillä. Samanaikaisesti lihavuus n lisännyt suosiotaan myös tutkimusaiheena.

Lihavuus on tila, jossa elimistön rasvakudoksen määrä on suurentunut. Sen terveyshaitat ovat kiistattomat, sillä se lisää monien muiden riskitekijöiden ja pitkäaikaissairauksien vaaraa. Lihavuuteen liittyviä sairauksia ovat mm. sepelvaltimotauti, tyypin 2 diabetes, kantavien nivelten nivelrikko sekä uniapnea. Myös kohonnut verenpaine ja kohonneet veren rasva-arvot ovat lihavilla yleisempiä kuin normaalipainoisilla.
Lihavuuteen liittyvien terveyshaittojen synnyssä ylimääräisten rasvakertymien sijainnilla on merkitystä. Vyötärön seudulle kertyvä rasva on haitallisempaa kuin lantion seudulle kertyvä, koska se vaikuttaa haitallisesti mm. sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan. Lihavuus ja varsinkin vyötärölihavuus ovat tunnusomaisia metabolisessa oireyhtymässä, johon liittyy insuliiniresistenssi sekä verenpaineen ja veren rasva-arvojen kohoaminen.

Lihavuus yleistyy keskivartalolla ja muutenkin

Kansanterveyslaitoksen (KTL) 25 000 henkilön FINRISKI -aineistoihin perustuva tutkimus osoitti, että työikäisten miesten painoindeksin keskiarvo on suurentunut varsin tasaisesti 1900-luvun lopulla: se nousi vuosina 1982—1997 26,4 kg/m2:sta 27,0 kg/m2:iin. Samana aikana lihavien osuus (painoindeksi ?30 kg/m2) kasvoi 15,4 %:sta 19,8 %:iin. Vastaavana ajanjaksona naisilla kehon painoindeksi kasvoi 25,9 kg/m2:sta 26,2 kg/m2:iin ja lihavien osuus 17,2 %:sta 19,4 %:iin.
Samanlainen kehitys ylipainoisuuden ja lihavuuden yleistymisessä näkyy myös vuodesta 1978 lähtien toteutetussa, aikuisten terveyskäyttäytymistä selvittävässä tutkimuksessa. Nuorten terveystapatutkimuksen aineistot puolestaan osoittavat, että myös 12—18-vuotiaat ovat tuhdistuneet viimeisten 20 vuoden aikana.
Myös keskivartalo on viimeisen kymmenen vuoden aikana tukevoitunut, eli vyötärölihavuus lisääntynyt erityisesti yli 45-vuotiailla miehillä ja naisilla. Myös naapurimaassa Ruotsissa vyötärölihavuus on yleistynyt. Painoindeksin kasvukaan ei ole vain kotimainen ilmiö, vaan lihavuusepidemia on maailmanlaajuinen.
Lihomistahti ei ole ollut Suomessa kuitenkaan yhtä kiivas kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa, jossa lihavien osuus kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa. Suomalaisten lihavuusluvut eivät myöskään yllä amerikkalaiselle tasolle, vaikka vaikeasti lihavien osuus (painoindeksi ?35 kg/m2) on huolestuttavasti lisääntynyt myös meillä: miehillä lähes 5 %:iin ja naisilla 7 %:iin.

Miksi kansa lihoo?

Lihavuuden taustalla vaikuttavat monet tekijät. Lihavuustutkimusta tehdäänkin nykyään monella rintamalla monitieteellisenä yhteistyönä, jossa edustettuina ovat niin lääke- ja luonnontieteet kuin käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteetkin (ks. taulukko suomalaisista lihavuuteen liittyvistä väitöskirjatutkimuksista).
Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta epätasapainosta energian kulutuksen ja saannin välillä. Energiatasapainoon vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on siksi tärkeä osa lihavuustutkimusta. Elintavat vaikuttavat energiatasapainoon liikunnan harrastamisen, ruokavalion ja alkoholin käytön kautta. Myös tupakoinnilla on vaikutusta; tupakoitsijoilla vyötärölihavuus on yleisempää kuin muilla.
Samoin vaikuttavat alkoholi ja liikunnan puute. On myös viitteitä siitä, että runsasrasvainen ruokavalio on lihottavampi kuin hiilihydraattipainotteinen. Rasvapitoisella ruoalla on mm. suurempi energiatiheys ja heikompi vaikutus kylläisyyden tunteeseen. Toisaalta on esitetty, että ruoan suuri energiatiheys (energian määrä suhteessa ruoan määrään), riippumatta ruoan rasvapitoisuudesta, altistaisi lihomiselle.

Geenien ja ympäristön yhteisvaikutus kiinnostaa

Viime aikoina erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut selvittää perintö- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta lihavuuteen ja erityisesti rasvakudoksen toimintaan. Rasvakudos on osoittautunut erittäin aktiiviseksi kudokseksi, jonka toiminnalla on merkitystä painonsäätelyssä. Mielenkiintoa on erityisesti herättänyt leptiini (eräs rasvakudoksen tuottamista lukuisista yhdisteistä), joka säätelee elimistön pitkäaikaista energiatasapainoa viestittämällä tietoa rasvakudoksen määrästä aivoihin.
Ympäristön ja perimän yhteisvaikutusta kuvastaa iän, sukupuolen, ravinnon ja perintötekijöiden vaikutus siihen, kuinka rasva vapautuu varastostaan. Alustavien havaintojen mukaan mm. syödyn rasvan laadulla on merkitystä siihen, kuinka tietyillä perintötekijöillä varustetut henkilöt lihovat tai laihtuvat. Perimä vaikuttaa myös siihen, millainen merkitys lihavuudella on altistamaan tyypin 2 diabetekselle.
Myös aivot on kiinnostava tutkimusalue. Aivot osallistuvat useiden eri mekanismien välityksellä syömiskäyttäytymisen säätelyyn, joko syömistä lisäten tai sitä vähentäen. Viime aikojen huima kehitys aivojen tutkimusmenetelmissä on antanut aivan uusia mahdollisuuksia näiden mekanismien tutkimiseen.
Tutkimus on antanut viitteitä mm. siitä, että lihavuuteen voi liittyä poikkeavuuksia joidenkin syömistä säätelevien aineiden toiminnassa. Samoin syöminen voi saada lihavien ja normaalipainoisten henkilöiden aivoissa aikaan erilaisia reaktioita.
Myös lihavuuden hoitoa tutkitaan vilkkaasti. Uusia lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitomuotoja on kehitetty ja kehitteillä. Haasteena on erityisesti laihdutustuloksen pysyvyys. Sen mahdollistamiseksi lihavuuden hoidossa käytetyt hoitomuodot korostavat pysyviä elämäntapamuutoksia.
Lihavuuden ja laihtumisen terveysvaikutusten lisäksi myös sosiaalisilla ja psykologisilla tekijöillä on merkitystä, siksi myös niiden selvittäminen on työn alla. Erityisesti elämänlaatuun liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia.

Marjaana Lahti-Koski
erikoistutkija, FT
Kansanterveyslaitos
Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto
marjaana.lahti-koski (at) ktl.fi

Marjukka Kolehmainen
tutkija, THM
marjukka.kolehmainen (at) uku.fi

Leila Karhunen
tutkijatohtori, FT
Kuopion yliopisto
Kliinisen ravitsemustieteen laitos
Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus
leila.karhunen (at) uku.fi
**************************
Lihavuusaiheisia väitöskirjoja Suomessa vuosina 1998—2002

Hakala Kirsti: Pulmonary mechanics and gas exchange in obesity. Effects of weight reduction and body position. Helsingin yliopisto 2000.
Karhunen Leila: Regulation of eating behaviour in human obesity with special reference to cephalic phase reactivity. Kuopion yliopisto 1998.
Karvonen Martti J.: Leucine 7 to proline 7 polymorphism in preproneuropeptide Y. Identification of a novel genetic marker for risk on cardiovascular disease. Turun yliopisto 2000.
Koikkalainen Merja: Ruokailutottumusten muuttamisen esteet sydänpotilailla. Kuopion yliopisto 2001.
Korkeila Maarit: Genetic and environmental determinants of body mass index and weight gain. Helsingin yliopisto 1998.
Lahti-Koski Marjaana: Body mass index and obesity among adults in Finland: Trends and determinants. KTL ja Helsingin yliopisto 2001.
Lakka Hanna-Maaria: Obesity, hyperinsulinemia and atherosclerotic cardiovascular diseases. Prospective studies in men. Kuopion yliopisto 2001.
Luukkaa Virve: The Role of Reproductive Hormones in the Regulation of the ob Gene and Leptin. Turun yliopisto 2000.
Männistö Satu: Diet, body size and risk of breast cancer. A case-control study. KTL ja Helsingin yliopisto 1999.
Oksanen Laura: Common variants of the leptin, receptor and beta3-adrenergic receptor genes in human morbid obesity. Helsingin yliopisto 1999
Pekkarinen Tuula: Behavioral therapy, very-low-calorie diet and gastroplasty in the treatment of severe and morbid obesity in adults. Helsingin yliopisto 1999.
Sarlio-Lähteenkorva Sirpa: Losing weight for life? Social, behavioural and health-related factors in obesity and weight loss maintenance. Helsingin yliopisto 1999.
Savontaus Eriika: Anti-obesity effects of adrenergic drugs activating thermogenesis in brown adipose tissue. Turun yliopisto 1998.
Valve Raisa: Studies on genetic regulation of basal metabolic rate in obese subjects. Kuopion yliopisto 2001.
Öhman Miina: The search for genes predisposing to obesity. KTL ja Helsingin yliopisto 2001.

Esimerkkejä tekeillä olevista väitöskirjatöistä

Borg Patrik: Liikunnan ja ruokavalioneuvonnan vaikutus laihdutuksen jälkeiseen painonhallintaan ylipainoisilla miehillä. Tampereen yliopisto.
Hämäläinen Salla: Lihavien ja normaalipainoisten kaksosten aivojen kuvantaminen. Kuopion yliopisto.
Hänninen Stiina: Lihavuuden kulttuurisia kuvia. Tampereen yliopisto.
Kaukua Jarmo: Laihdutuksen ja painonhallinnan vaikutus elämänlaatuun. Helsingin yliopisto.
Kolehmainen Marjukka: Lihavuuden ja laihdutuksen vaikutus rasvakudoksen
aineenvaihduntaan ja geenien ilmentymiseen. Kuopion yliopisto.
Lindi Virpi: Lihavuuden genetiikkaa. Kuopion yliopisto.
Lindström Jaana: Ruokavalion ja vyötärölihavuuden merkitys diabeteksen ilmaantuvuuden ennustamiseen ja ehkäisyyn henkilöillä, joilla on heikentynyt sokerinsieto. Helsingin yliopisto.
Pietiläinen Kirsi: Kaksosten laihuus ja lihavuus syntymästä nuoreen aikuisikään. Helsingin yliopisto.
Rissanen Päivi: Laihtumisen ja rasvanjakautumisen vaikutus lihavien naisten leptiinipitoisuuksiin, sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin sekä sydämen parasympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Kuopion yliopisto.
Saarni Suoma: Nuorten painonhallinta ja laihduttaminen. Helsingin yliopisto.
Tammela Liisa: Syömishäiriöisten aivotoimintojen kuvantaminen ja genetiikka. Kuopion yliopisto.