7 Valinta

Opiskeluaikaisessa muistiinpanossani 1970-luvun alussa olen kirjannut, ettei opiskelupaikan valinnassa lopulta ollut paljon vaihtoehtoja: jotain biologian alaa sen piti olla, ja sellaista, jolla olisi hyödyllinen, konkreettinen tehtävä yhteiskunnassa. Lääkäriä tai biologian opettajaa minusta ei kuitenkaan tulisi.
Armeijassa tapasin tuoreen agronomin, Aulis Ranta-Muotion, sittemmin kansanedustajan. Hän toi minulle maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opinto-oppaan ja sanoi: ”Katso tuosta. Siinä on biologiaa järkevästi sovellettuna.”
Oppaan sisältö ei ollut pelkkää puuta heinää. Kuvattiin mm. elintarviketieteitä. Se liittyisi biologiaan, eikä yhteiskunnallista tehtävää puuttuisi: oli epäterveellisiä ruokia, osa maailmasta näki nälkää, maapallo ei riittäisi. Huomasin kyllä, että tutkintovaatimuksissa näitä kysymyksiä ei juuri kosketeltu. Sen sijaan kemia niissä painottui. Mutta tässä se valinta oli: elintarviketieteitä Helsingin yliopistossa.
Eräs toinen muistiinpanoni pohtii elintarvikeylioppilaiden opiskelijajärjestön, Lipidin, roolia globaaleihin nälkäongelmiin. Lipidin tehtävät olivat toki toiset, mutta nämäkin asiat olivat silloin esillä. Omalta osaltani tämän tiedon tarve ratkesi, kun kävin maantieteen laitoksella Itä-Afrikan kehitysproblematiikan kursseja. Se oli suuren yliopiston ja akateemisen vapauden suoma hieno mahdollisuus.
Opinto- ja tutkimusmatkallamme Tansaniaan havaitsin, että Afrikan nälkä- ja elintarvikeongelmat olisivat teknologisesti ratkaistavissa, mutta se edellyttäisi, että moni muukin asia toimisi. Oli ollut mielessä työskentely vaikkapa asiantuntijana kehitysmaissa. Sitä valintaa en tehnyt. Mutta Afrikan ongelmat ovat yhä huolenaihe, ehkä osaltaan opiskelijajärjestönkin piirissä.
Toinen ääripää oli käynti Norjassa. Mitä norjalaiset tekevät rahoillaan ennen öljyn loppumista? He ovat mm. satsanneet elintarviketuotantoon, luonnonolojensa mukaisesti erityisesti kalanjalostusteollisuuteen.
Norjalainen pääoma tunnetaan nykyään hyvin myös pohjoismaisen ja eurooppalaisen elintarviketeollisuuden systemaattisena omistajana. Mikäpä sen varmempi sijoitus: kaikki tarvitsevat päivittäin ruokaa maittavasti, mukavasti ja terveyttä tuoden. Siihen tarvitaan elintarviketeollisuutta ja elintarvikealan asiantuntijoita. Pitkän aikajänteen valinta.

Hannu Salovaara
Professori
Helsingin yliopisto

Kirjoittaja on viljateknologian professori elintarviketeknologian laitoksessa Viikissä, elintarvikeylioppilas vm. 1971.