12 Miten pienyritys ja laboratorio kohtaavat?

Maaseudulle on syntynyt useita toinen toistaan upeampia elintarvikkeita valmistavia pienyrityksiä. Ne työllistävät pääsääntöisesti tuotteiden valmistajan eli yrittäjän itsensä. Miten nämä yritykset ja laboratoriot onnistuvat kohtaamaan toisensa, jos yhteinen kieli puuttuu?

Lähtökohta yritystoiminnan aloittamiseen on usein toive kotona valmistettujen tuotteiden saatavuudesta myös kodin ulkopuolella. Toivetta lähdetään toteuttamaan yleisesti paikallisen elinkeinoasiamiehen tai neuvontajärjestön tuella ja kannustuksella. Potkun aloittamiseen voi saada myös yrityskursseilla.
Aloittamisen haasteeksi muodostuvat asianmukaisten elintarviketilojen investointi ja tuotteiden omavalvonta. Valmistusteknisesti yrittäjät ovat asiantuntijoita, pienien sarjojen tuottajina suorastaan taikureita. Suoramyynnin kasvattaminen vähittäismyyntiin haastaa yrityksen tuotteen säilyvyyden, koostumuksen ja ravintoainepitoisuuksien selvittämisen tielle. Turhaako?
Usein pienyrityksissä käyneenä kommentteja saa byrokratian jatkuvasta lisääntymisestä ja pienyrityksen ahdingosta ja elintarvikevalvonnan velvollisuuksista. Yritykset kokevat, että mittaamisia, analyysejä ja turhanpäiväisiä lämpötilojen kirjaamisia on liikaa. Aika on pois tuotannosta. Usein kysytäänkin, miksi tuotteiden analysointi on edes tarpeellista.

Yhteinen kieli ehdoton vaatimus

Usein suurimpina esteinä tutkimustoiminnalle ovat tiedonpuute ja yhteisen kielen puuttuminen. Yrittäjälle ei aina ole itsestään selvää, että tuotteesta voidaan selvittää hyvin moninaisia asioita, joita tarvitaan ja jotka ovat hyödynnettävissä tuoteselosteessa ja jopa markkinoinnissa.
Maakunnittain laadukkaita laboratoriopalveluita on saatavilla runsaasti. Kaupunkien ja kuntien elintarvikelaboratoriot tutkivat tuotteista tärkeitä ominaisuuksia yrityksen kehitystyön pohjaksi sekä antavat tuotteen säilyvyydestä ja maku- ja rakenneominaisuuksista parhaat ja luotettavimmat tiedot.
Kunnallisten laboratorioiden valikoimissa ovat ainakin säilyvyyteen ja koostumuksen selvittämiseen liittyvät laitteistot. Useimmissa on käytettävissä myös aistittavaan laatuun perehtyneet asiantuntijat sekä raati. Tuotteen vertailutesteissä voidaan etsiä makuominaisuuksiin uusia ulottuvuuksia ja kehittää rakennetta ja koostumusta kuluttajaystävällisempään muotoon.
Yhteinen kieli on kuitenkin ehdoton edellytys analyysipalvelujen ostamiseksi. Saadessani käteen laboratorion palveluhinnaston olin itsekin ymmälläni. Missään ei lukenut hiivojen määritystä, kuiva-ainepitoisuutta, suolan määrää tai muita maalaisjärjellä käsitettäviä asioita. Miten pienyrittäjä osaa hyödyntää palveluja, jos palvelua ei osata tilata saati lukea raportteja.
Myös hinnoittelu on oma maailmansa. Yksittäinen näytteen tutkiminen on paloiteltu osiin, eikä kokonaishintoja ole hinnastoissa useinkaan mainittu. Montako näytettä pitäisi siis tutkia?
Markkinointia laboratoriot eivät useinkaan harrasta. Kunnallisten laboratorioiden olemassaoloa ei monikaan kunnan asukas edes tiedä. Veren hemoglobiinimittaus on kaikille tuttu, mutta usein samassa laboratorioyksikössä määritetään myös elintarvikkeiden ominaisuuksia.

Pienyrityksille perusanalyysipaketti ja neuvoja

Perusanalyysipakettia pienyritysten tarpeisiin ei ole useinkaan olemassa. Keskitettyjä neuvontapalveluitakin on harvassa. Tuotetta koskevaa analysointia saa vain silloin, kun osaa pyytää tai on useammin käyttänyt palveluita ja muodostanut asiakassuhteen.
Sen paremmin yrittäjässä kuin laboratoriossakaan ei kuitenkaan liene mitään vikaa. Asetelma on vain hankala. Välissä asioivat myös terveysviranomaiset tehden tärkeää työtä laadukkaiden elintarvikkeiden turvaamiseksi. Yhteistyön opettelun tarve on selkeästi olemassa.
Yksityiset laboratoriot osaavat asiakaspalvelun paremmin. Asiakkaiden määrä on suoraan verrattavissa kassaan tulevan rahan määrään. Myös markkinoinnissa yksityiset ovat aktiivisempia.
Laboratoriossa olisi hyvä olla elintarvikkeisiin liittyvä neuvontahenkilö, joka kertoisi analyyseistä ja niiden merkityksestä pienyrityksille. Tarvittaessa hän voisi laatia ennakkosuunnitelman yritykselle pitkällä aikavälillä ja palvella kokonaisvaltaisesti yrityksen tuotekehitystä sekä tuotteen laadullista kehitystä.

Tietoa palveluista tarvitaan lisää

Tietoa olemassa olevista palveluista ja tekijöistä tarvitaan lisää. Pääsääntöisesti neljän seinän sisäpuolella työskentelevä ammattiryhmä tunnetaan huonosti pienyrityselintarvikekentässä. Asiantuntemusta on paljon, mutta tietoisuus siitä, mitä kaikkea on mahdollista tehdä, on edelleen suurelle osalle pienyrityksistä hämärän peitossa.
Yrityksen ajatusmaailmaan olisi hyvä tuoda viestiä tuotteen testaamisen merkityksellisyydestä. Laatutekijät ovat yrityksen käyntikortti ja samalla omavalvonnan osa. Säilyvyystekijöiden määrittäminen antaa vahvistuksen tuotteen soveltuvuudesta kauppaan, tuotteen käyttöajan pituudesta sekä tuotteessa tapahtuvista muutoksista.
Haasteita ja yhteistyön kehittymistä tarvitaan tähänkin asiaan. Maakunnallisesti elintarvikeneuvontaa tekevät voisivat toimia tahojen tutustuttajina. Avointen ovien päiviä tarvitaan yhä. Hyviä esimerkkejä toiminnasta on olemassa, siksi malleja voidaan ottaa onnistumisista.
Yksi toimiva malli on tuotteiden analysointi esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen kanssa. Aistittavan arvioinnin luokassa voidaan verrata tuotetta vastaaviin markkinoilla oleviin. Kustannuksellisesti testi on edullinen. Seuraavana vaiheena olisivat määritykset laboratoriossa mikrobien ja säilyvyyden osalta. Näiden vaiheiden jälkeen tuote olisi turvallista saattaa koemarkkinoinnin kautta markkinoille.
Yritys on usein liian yksin kehitystyössä. Apu on paikallaan ja tarpeellista!

Sonja Manssila
Elintarvikekoordinaattori
ELO-aluekoordinaattori
Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi
sonja.manssila (at) osakk.fi