10 Ruokavalio, hitaat hiilihydraatit ja liikunta torjuvat aikuistyypin diabetesta

Aikuistyypin diabetes lisääntyy huimaa vauhtia länsimaissa. Tauti kehittyy perintötekijöiden ja elintapojen yhteisvaikutuksesta.

Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (Diabetes Prevention Study, DPS) on osoitettu, että aikuistyypin diabetesta voidaan ehkäistä tehokkaasti ravinto- ja liikuntatottumuksia muuttamalla. Suomessa on myös käynnissä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO), jonka toteuttamisesta vastaa Diabetesliitto yhdessä muiden kansanterveysjärjestöjen kanssa.
VTT ja Kuopion yliopisto ovat usean vuoden ajan tutkineet täysjyväviljan, erityisesti rukiin, merkitystä sokeritasapainon säätelyssä. Tavoitteena on kehittää tuotteita, joilla on edullinen vaikutus hiilihydraatti- ja insuliiniaineenvaihduntaan ja jotka näin auttaisivat alentamaan diabetesriskiä.

Aikuistyypin diabetes lisääntyy nopeasti

Aikuistyypin eli tyypin 2 diabetes lisääntyy niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa kovaa vauhtia. Suomessa on jo noin 180 000 diabeetikkoa, joista valtaosa (150 000) tyypin 2 diabeetikkoja. Diabetekseen sairastuu vuosittain noin 12 000 suomalaista. Tämä merkitsee jopa 300 000 diabeetikkoa vuonna 2010.
Ainakin joka kolmannella suomalaisella on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 2 diabetekseen. Taudin puhkeamista edistävät liikapaino, liikunnan puute ja ravinnon epätasapaino (liikaa rasvaa ja energiaa, liian vähän kuitua). Taudin lisääntymiseen vaikuttaa myös väestön ikääntyminen, sillä ilmaantuminen lisääntyy voimakkaasti 50 ikävuoden jälkeen.
Aikuistyypin diabeteksessa insuliinin eritys haimasta on hidastunut tai vaikutus elimistössä heikentynyt, mikä johtaa kohonneisiin veren glukoosiarvoihin. Aikuistyypin diabeetikoille kehittyy usein myös rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, mikä johtaa suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Sairauden toteaminen perustuu kohonneen verensokerin mittaamiseen. Jo ennen sairauden puhkeamista voidaan riskiryhmä osoittaa mm. heikentyneen glukoosinsiedon tai hidastuneen insuliinivasteen avulla.

Tauti ehkäistävissä elintapojen muutoksilla

Elintapamuutokset ovat osoittautuneet tehokkaiksi aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä. Ensimmäisten 1990-luvulla ilmestyneiden tutkimusten (Eriksson ym. 1991 ja Pan ym. 1997) perusteella yhdistetty ruokavalio- ja liikuntainterventio aikuistyypin diabeteksen riskiryhmään kuuluvilla vähensi sairastumisvaaraa 40—50%.
Uusimmat satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset, sekä suomalainen Aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimus (DPS-tutkimus, Tuomilehto ym. 2001) että amerikkalainen Diabetes Prevention Program (DPP-tutkimus, Diabetes Prevention Program Research Group, 2002) ovat tarkentaneet arviota: tehostetulla ruokavalio- ja liikuntaohjauksella voidaan vähentää sairastumisvaaraa 58 %. Amerikkalaisen DPP-tutkimuksen mukaan sairastumisvaara vähenee yli 60-vuotiailla vieläkin enemmän, jopa 71 %.
Tärkeimmät elintapamuutokset aikuistyypin diabeteksen vaaran vähentämiseksi ovat laihdutus (mikäli liikapainoa), ruokavalion rasvan määrän ja erityisesti kovan rasvan määrän vähentäminen, kuidun määrän lisääminen ja liikunnan lisääminen.
Käytännössä tämä tarkoittaa yksilöllistä energiarajoitusta, maito- ja lihavalmisteiden valitsemista arkiruokailuun rasvattomina tai vähärasvaisina, kohtuullista pehmeän kasvirasvan käyttöä (leivän päällä/salaattikastikkeessa) sekä täysjyväviljatuotteiden, hedelmien, marjojen ja kasvisten runsasta käyttöä. Liikunnan osalta suositellaan sekä arkiaktiivisuuden että kuntoliikunnan lisäämistä.
Kohtuullisten muutosten tekeminen useisiin elintapoihin samanaikaisesti osoittautui suomalaisessa DPS-tutkimuksessa tehokkaaksi. Tutkimukseen osallistui 522 keski-ikäistä, aikuistyypin diabeteksen riskiryhmään kuuluvaa henkilöä viidellä paikkakunnalla. Heidät jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään: tehostettua tai tavanomaista neuvontaa saavaan.
Jo kahden vuoden kuluttua tutkimuksen alkamisesta diabeteksen ilmaantuvuus oli merkitsevästi matalampi tehostetun neuvonnan ryhmässä kuin tavanomaisen neuvonnan ryhmässä. Elämäntapamuutosten toteuttaminen käytännössä edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä työtä, ja siihen tarvitaan asiantuntevaa ohjausta ravitsemuksen ja liikunnan ammattilaisilta.

Suomi suunnannäyttäjä ehkäisyohjelmallaan

DEHKO on diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma, jonka tavoitteina on kehittää sekä koko väestöön että korkean riskin yksilöihin kohdistuvia toimenpiteitä tyypin 2 diabeteksen vaaratekijöiden vähentämiseksi ja parantaa jo diagnosoitujen diabeetikoiden hoitoa.
DEHKOn toimintaa koordinoi Diabetesliitto, ja toiminnan rahoitus tulee pääasiassa RAY:ltä. Lisäksi tukijärjestelmään kuuluu muutamia lääketeollisuuden yrityksiä. Toteutuksessa ovat mukana rahoittajien lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Kansanterveyslaitos, Kela, sairaanhoitopiirit ja niiden diabetestyöryhmät, perusterveydenhuolto, työterveydenhuolto sekä Kuntaliitto ja Sydänliitto sekä lukuisat muut alan järjestöt.
Toimenpideohjelma hyväksyttiin laajassa konsensuskokouksessa tammikuussa 2000, ja se pyritään toteuttamaan vuoteen 2010 mennessä.
Koko väestöön pyritään vaikuttamaan lisääntyvän tiedotuksen ja terveysneuvonnan avulla sekä terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksella. Konkreettisena toimenpiteenä on käynnistynyt Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteisprojekti Pieni päätös päivässä. Sillä pyritään edistämään terveellisiä ruoka- ja liikuntatottumuksia ja painonhallintaa käyttäen hyväksi mm. vertaistukiryhmiä.
Riskiyksilöiden seulontaan on kehitetty Kansanterveyslaitoksessa suomalainen ”diabetes-riskitesti”, joka koostuu kahdeksasta diabeteksen riskiä ennustavasta muuttujasta (mm. ikä, painoindeksi, vyötärönympärys, verenpainelääkitys, liikunta, sukurasitus). Testi on helppo tehdä itse tai esim. terveystarkastusten yhteydessä. Testi löytyy Diabetesliiton internetsivuilta (www.diabetes.fi/diabtiet/d2testi).
DEHKOn tavoitteina on myös tehostaa lääkkeettömien hoitomuotojen käyttöönottoa tyypin 2 dia-beteksen hoidossa ja lisäsairauksien varhaista toteamista ja ehkäisemistä säännöllisten vuositarkas-tusten avulla, ottaa käyttöön omahoidon seurantamalli (ns. diabetespassi) jokaiselle diabeetikolle, edistää diabetestiimien perustamista perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon, ja saada aikaan valtakunnallinen diabetesrekisteri hoidon laadun seurantaa, arviointia ja kehittämistä var-ten.

Täysjyvävilja ja hitaat hiilihydraatit suojaavat

Terveellinen ruokavalio (monipuolisesti kasvikunnan tuotteita, runsaasti hiilihydraatteja, niukasti tyydyttyneita rasvoja) on hyvä myös diabetesriskin pienentämiseksi (Franz ym. 2002). Hiljattain on esitetty, että runsas täysjyväviljatuotteiden ja kuidun, erityisesti viljakuidun, saanti suojaisi diabeteksen puhkeamiselta.
Tuoreessa kohorttitutkimuksessa (Meyer ym. 2000) seurattiin 36 000 vaihdevuosi-iän ohittaneen naisen terveydentilaa kuuden vuoden ajan ja todettiin runsaan viljatuotteiden, erityisesti täysjyvätuotteiden, käytön pienentävän riskiä sairastua diabetekseen. Myös Liu ym. (2000) osoittivat 75 000 naisen 10-vuotisessa seurantatutkimuksessa, että täysjyvätuotteiden käyttö pienensi diabetesriskiä.
Ravinnosta vapautuva glukoosi on eräs keskeisistä insuliinituotantoa säätelevistä tekijöistä. Erityisesti insuliinituotannon häiriintyessä glukoosin imeytymisen hidastaminen on tärkeää, ja mm. tietyt diabeteslääkkeet tähtäävät siihen. Glukoosin hitaaseen vapautumiseen ja imeytymiseen elintarvikkeista voidaan vaikuttaa myös elintarviketeknologisin keinoin.
Yksittäisten elintarvikkeiden aterianjälkeistä glukoosivastetta voidaan arvioida nk. glykeemisen indeksin (GI) avulla. Indeksi vertaa testattavan tuotteen imeytyvien hiilihydraattien aiheuttamaa veren glukoosipiikin pinta-alaa valkoisen vehnäleivän tai glukoosin aiheuttamaan.
Vaikka glykeemistä indeksiä on arvosteltu, se on kuitenkin käyttökelpoinen menetelmä elintarvikkeiden kehitystyössä. Eräiden aamupalalla nautittujen matalan GI:n tuotteiden on osoitettu tasaavan glukoosi- ja insuliinitasoja vielä lounaallakin (Björk ym. 2000).
Hitaasti imeytyvää hiilihydraattia sisältävän ruokavalion on osoitettu alentavan sekä miesten että naisten diabetesriskiä (Salmeron ym.1997 a,b). Hitaaseen veren sokerin nousuun johtavien elintarvikkeiden merkitystä sokeriaineenvaihdunnalle on verrattu steroli- ja stanolipitoisten tuotteiden merkitykseen veren kolesterolitasoille (Rendell 2000).
FAO/WHO:n ravitsemussuositukset kehottavatkin lisäämään matalan glykeemisen vasteen omaavien hiilihydraattipitoisten elintarvikkeiden käyttöä. Näiden tuotteiden käytön lisäämistä vaikeuttaa niiden vähäinen saatavuus.

Uusien elintarvikkeiden kehitystyö

Elintarvikkeiden glykeemiseen vasteeseen vaikuttaa sen sisältämien sokerien ja tärkkelyksen määrä ja laatu. Tärkkelys voi olla nopeasti sulavaa, hitaasti sulavaa tai resistanttia. Sulavuutta hidastaa mm. tärkkelyksen alhainen liisteröitymisaste, amyloosin uudelleenkiteytyminen, soluseinien säilyminen prosessoinnissa sekä tuotteen rakenne.
Pastatuotteilla on matalampi glykeeminen vaste kuin leivillä. Tämä perustuu osittain pastan tiiviiseen rakenteeseen. Pasta, päinvastoin kuin leipä, ei ole lainkaan huokoinen.
Elintarvikkeen sisältämän sokerin imeytyvyyttä voidaan hidastaa viskoosin ravintokuidun avulla. Varsinkin kauran liukoisen kuidun (?-glukaani) aterianjälkeisestä veren sokeripitoisuutta tasaavasta vaikutuksesta on useita tutkimuksia. Jotta ?-glukaani säilyttäisi tämän ominaisuutensa elintarvikeprosesseissa, sen tulee säilyä suurimolekyylisenä. Jos molekyylikoko pienenee esim. entsyymitoiminnan tai leikkausvoimien johdosta, siihen logaritmisesti verrannollinen viskositeetti ja vaikutukset glukoosivasteeseen häviävät.
VTT:n ja Kuopion yliopiston yhteistyönä on osoitettu, että täysjyväruisleivän nauttimisen jälkeen veren glukoosipitoisuuden säätelyyn tarvitaan vähemmän insuliinia kuin vaalealla vehnäleivällä (Leinonen ym. 1999, Juntunen ym. 2002). Ruisleipien nauttimisen jälkeen mahasuolikanavan hormoneiden vasteet olivat matalampia kuin vehnäleivän nauttimisen jälkeen.
Elintarvikkeen rakenteen merkitystä osoitti se, että rukiin jyviä sisältävä leipä tuotti pienempiä insuliinivasteita kuin jauhosta leivottu leipä. Ruisleivän valmistustapa vaikutti myös veren glukoosipitoisuuteen 2—3 tunnin kuluttua leivän nauttimisesta. Tutkimus jatkuu johtava tutkija Karin Aution (VTT Biotekniikka) vetämässä Tekesin Elintarvikkeet ja terveys -ohjelman projektissa Täysjyvätuotteet insuliinimetabolian säätelyssä.
Ravinnon fenolisilla bioaktiivisilla yhdisteillä on todennäköisesti merkitystä solutason glukoosiaineenvaihdunnassa. Eräiden mausteiden ja yrttien, esimerkiksi kanelin, on osoitettu parantavan insuliinin tehoa.
Kasviuutteiden käyttö voisi olla eräs keino sellaisten tuotteiden valmistamiseksi, jotka tehostaisivat glukoosin aineenvaihduntaa ja ehkäisisivät insuliiniresistenssiä. Tämä vaatii kuitenkin vielä paljon tutkimusta bioaktiivisten yhdisteiden solutason vaikutuksista ja niiden vuorovaikutuksista geneettisten tekijöiden kanssa.

Elintarviketeollisuus mukaan diabeteksen torjuntaan

Vaikka diabeteksen syntymekanismia ei vielä tarkasti tunnetakaan, sen riskitekijät ovat tiedossa. Ennen kaikkea ruokavalion ja liikunnan merkitys on osoitettu kiistattomasti. Paitsi yksilötason motivointia, tarvitaan lisää terveyttä edistäviä elintarvikkeita.
Ruokavalion muuttamista sokeriaineenvaihdunnan kannalta edulliseksi helpottaisi se, että tarjolla olisi useanlaisia, maullaan ja käyttötavallaan houkuttelevia tuotteita. Suomi voisi olla tässäkin edelläkävijämaa!

Kaisa Poutanen
Professori
VTT Biotekniikka
Kuopion yliopisto
Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus

Anne Louheranta, TTM
Hannu Mykkänen
Professori
Kuopion yliopisto
kliinisen ravitsemustieteen laitos

Leo Niskanen
Professori
KYS, sisätautien klinikka